Kuin kala vedessä

Mun on pitänyt monta kertaa jo tänä syksynä lähteä aamu-uinnille uimahallille, mutta aina se on jäänyt. Tänään sain revittyä itseni liikkeelle ja kun vein lapset kahdeksaan kouluun, koukkasin itse hallille. Keväällä kun kävin uimassa, uin yleensä puoli kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Tänään kauhoin kevyesti sen puoli kilometriä ja aikaa meni parikymmentä minuuttia! Koska aikaa töihinlähtöön oli vielä hyvin jäljellä, niin ajattelin uida vielä jonkun aikaa. Yllättäen huomasin, että olin uinut kilometrin ja aikaa oli mennyt 45 minuuttia! Monelle tuokin aika on varmasti vielä hidasta pulikoimista, mutta mulle tämä on jo aikamoinen saavutus sekä matkan että ajan osalta. Hyvä minä! :)

Maanantain mietteitä

Pari viikkoa on takana taas ketogeenistä ruokavaliota (eli siis alakarppausta tai ketokarppausta). Ketoosi on mukavasti päällä ja ketostixit näyttävät noin kolmosta. Hieman ihmetyttää, miksen pääse enää niille korkeimmille tasoille kuin keväällä. Nyt kun olen lueskellut ketoosista enemmän, niin näyttää siltä että olen keväällä ollut lähes koko ajan "nestehukassa" ja siksi ketoosi on ollut niin korkea. No, mene ja tiedä. Nyt kuitenkin mennään noin kolmostasolla koko ajan ja se riittää mulle. :) Tämän aamun paino on 130,5 eli kahdessa viikossa on nyt lähtenyt se kesällä tullut 4 kiloa ja sen lisäksi vielä pari kiloa ylimääräistä läskiä. En voi olla muuta kuin tyytyväinen! Nyt ollaan jo hyvin lähellä nelos- ja vitosetapin saavuttamista!

Blow my mind!

Tajusin tänään jotain, joka meinasi räjäyttää mun tajuntani. Olen AINA ajatellut, ettei musta koskaan voi tulla normaalipainoista, koska matka siihen on niin pitkä, ettei mun kärsivällisyyteni tule siihen riittämään. Jo pelkkä 80 kilon laihdutusurakan ajatteleminen on musertavaa ja se tuntuu täysin mahdottomalta. Varsinkin, kun tiedän kokemuksesta, että 5-10 kiloa lähtee helposti, mutta sen pidemmälle en yleensä jaksa, koska tuntuu ettei ne muutamat kilot muuta tätä katastrofia miksikään. Ja sitten päädyn itsesääliin ja tunnesyömiseen ja saan nopsaan kilot takaisin korkojen kera...

Mutta tänään, juuri tänään ajattelin, että saan lähiviikkoina -20 kg täyteen. Se tuntui hyvältä, mutta ei mitenkään erikoiselta kuitenkaan. Kunnes tajusin, että se on yksi neljäsosa kokonaistavoitteesta!! Siis 25% siitä mitä olen tavoittelemassa! Siitä mahdottoman suuresta ja tavoittamattomasta 80 kilon pudotushaasteesta olen saavuttanut jo neljänneksen!! Se tuntuu ihan käsittämättömältä! Tämä on toki ollut välillä haasteellista ja välillä on tullut takapakkia, mutta jos nyt katson taaksepäin puolen vuoden taakse, niin ei tämä todellakaan ole ollut mikään tuskien taival tai mitenkään erityisen hirveää. Tämä on ollut ihan mukava matka ja olen oppinut matkalla paljon sekä itsestäni että ravinnosta. Mikä parasta, en ole joutunut tekemään suuria uhrauksia, vaan olen voinut tehdä matkaa maltilla ja itseäni kuunnellen. Ehkä tämä matka ei olekaan niin toivoton, kun olen aina kuvitellut!

Sheikkaa sitä mitä sul on!

Vaikka mä en ole koskaan tykännyt varsinaisesti liikunnasta, niin tanssimisesta ja musiikista ja mä olen tykännyt AINA! Olen muutamia kertoja käynyt aiemmin zumbassa ja tykännyt siitä kovasti. Jossain vaiheessa esteeksi muodostui zumbatuntien aikataulu enkä enää käynyt salilla zumbaamassa. Viime syksynä löysin tieni takaisin tunneille, mutta ohjaaja oli vaihtunut enkä oikein päässyt uuden ohjaajan kanssa enää hommaan kiinni ja sekin sitten jäi... Nyt olen ajatellut aloittaa harrastuksen uudelleen, mutta aikataulut ovat edelleen ongelmalliset. Muistelin joskus lukeneeni zumba -pelistä ja mietin, että mahtaisiko Wiil:le löytyä zumbaa. Nopea googlaus kertoi, että pelejä löytyy parikin kappaletta! Tein nopean käynnin Huuto.netissä ja tänään se sitten napsahti postiluukusta sisään: upouusi Zumba fitness 2 -peli ja vyö, johon Wii -kapula on tarkoitus laittaa pelin ajaksi. Ja tietysti sitä oli pakko testata heti samantien!

Valitsin umpimähkään biisivalikosta mukavan kuuloisia biisejä ja zumbailin mukana. Lapset zumbasivat mun seuranani ilman kapuloita ja hihkuivat kannustuksia: "Hyvä äiti! Sulla on jo kolme tähteä! Sä oot tosi hyvä tässä zumbassa!" :D Kerkesin noin 20 minuuttia (viisi biisiä) zumbaamaan ja hiki valui virtanaan ja olin ihan hengästynyt. Fiilis oli tosi hyvä ja ohjelman oman laskurin mukaan noinkin lyhyessä treenissä paloi jo melkein 400 kaloria! :o Toki tällaisen ison massan liikuttaminen vie paljon energiaa, mutta mulle oli ihan ylläri että zumba polttaa noin paljon kaloreita! Taidan tästä lähtien ottaa tavoitteeksi ainakin yhden zumba -session per viikko. Se on niiiiiiiin kivaa ja vielä kivempaa kun saa valita itse biisit ja zumbata rauhassa ilman muiden tuijotuksia. Me like! :)

Arki kutsuu turvonnutta kesänaista

No niin. Paluu arkeen on koittanut! Kesä on mennyt välillä paremmin ja välillä huonommin. Puntari näytti tänäaamuna jälleen 136,7 kg eli nelisen kiloa on tullut juhannuksen jälkeen takapakkia. Ottaen huomioon lähes jokailtaisen grillaamisen ystäväperheen rantasaunalla, olen yllättynyt ettei paino ole tuon enempää noussut. Ruokavalio on ollut kaikkea muuta kuin ketogeeninen tai edes vähähiilihydraattinen. On mennyt hodaria, grillattuja voileipiä, perunoita, sämpylöitä, makkaraa, grillisalaatteja, olutta ja ties mitä! Maha on ollut välillä aivan pinkeä ja tuntuu, että vatsassa on käynnissä jatkuva käymistila. Joinain iltoina on ollut vaikea saada nukutuksi kun on niin tukala olo ja mahassa pulputtaa. Enkä usko, että perhekään on ollut kovinkaan iloinen ilmavaivaisesta äidistään... :o Kirjotin tuon vatsakivun, pöhötyksen ja ilmavaivat itselleni oikein ylös, jotta muistaisin jatkossa miten kamalaksi sokeri ja jauhot olon tekevätkään.

Ei sillä, en ole kuitenkaan yhtään pahoillani tilanteesta. Mulla on ollut ihan mielettömän ihana kesä ja olen saanut viettää paljon aikaa sekä perheeni että ystävieni kanssa! Mutta pakko on myöntää, että odotan jo että ohjatut salivuorot ja vesijumpat alkavat taas. Uimahalli aukeaa tänään ja syyskuussa sitten alkavat nuo ohjatut jutut. Mietin jo kuntosalikortin ostamistakin, mutta veikkaan kyllä että itsenäisesti treenaaminen on jotain, mihin en vielä kykene. Ehkä jatkan siis tällä keväältä tutuksi tulleella systeemilläja yritän päästä liikkumaan ohjattuna sen pari kertaa viikossa alakarppaamisen lisäksi. Ketoosin toivon pääseväni jo loppuviikosta ja siitä onkin sitten hyvä jatkaa. Katsotaan millainen syksy tästä vielä tuleekaan!