Turhautuminen ja vanhoihin tapoihin palaaminen

No niin. Eilinen meni ihan hyvin ja söin maltilla sushia, mutta jätin syömättä kaikki riisit ja nuudelit thai buffetissa. Kiertelimme kummitytön kanssa kaupoilla ja kävimme leffassa. Ilta sitten menikin ihan pipariksi. Mies oli tehnyt Putouksen kanssa syötäväksi uuninachoja, jota meidän perheessä kutsutaan nachopitsaksi (eli uunissa paistettuja nachoja, jauhelihaa, maissia, ananasta ja juustoraastetta). Nälkäisenä sitten päädyin syömään sitä, salsaa, ranskankermaa, salaattia, kurkkusalaattia ja kyytipojaksi vielä muutama pala suklaata... Onneksi suklaa oli 70% minttusuklaata, mutta ei se nyt oikein pelasta tilannetta nachojen suhteen! :D

Tänäaamuna heräsin täysin tukkoisena ja hirveään päänsärkyyn. Menin kuitenkin rohkeasti vaakaan ja totesin, että nestettä ainakin on kertynyt kivasti: 127,5 kg näytti vaaka. Käytännössä olen siis tasan samoissa lukemissa kuin kuukausi sitten. Prkl! Ei voi sanoa, että aamu olisi tästä uutisesta kovin kirkastunut, joten siihen mennessä kun pääsin keittiöön, etsin silmilläni jo jotain aamupalaa, joka lievittäisi ärsytystä. Pekoni ja munat ei houkutelleet ja päässäni joku kuiskaili, että ei sillä ruokavaliolla ole niin väliä kun eilinen meni jo perseelleen ja muutenkin paino vain nousee. Seisoin jo leipäpussi kädessäni ja katselin jääkaappia sillä silmällä, että mitä kaikkea ahdan kiduksiini kun kerran peli on jo menetetty...

Onneksi jotain kuitenkin tässä vaiheessa tapahtui mun aivoissani ja ymmärsin, että tämä on nyt juuri sitä "vanhan minän" käytöstä, josta olen yrittänyt päästä eroon! Kaiken läskiksi (sananmukaisesti) lyöminen ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa, on mulle hyvin tyypillistä ja niissä kohdissa aina häviää järki kokonaan. Vanha minä olisi ahtanut itsensä täyteen suklaata, leipää, eilisiä nachoja ja ties mitä muuta aamupalaksi ja jatkanut sitten koko päivän ja koko huomisen ja ehkä koko ensi viikon ja kuukaudenkin mättämistä ihan sillä ajatuksella, että "Mitä väliä tällä on, kun ei mikään kuitenkaan kerran onnistu". Tällä kertaa mä tosin tajusin, että nyt ollaan veitsenterällä. Voin joko vesittää kaiken mitä olen tähän mennessä  tehnyt tai voin ottaa tämän haasteena ja tehdä jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Ja niinpä otin jääkaapista pekonia ja munia ja tein niistä sen perinteisen aamupalani. Illalla olen menossa synttärijuhliin ja tiedän, että siellä on tarjolla herkku poikineen. Päätin jo nyt, että pidän tiukan linjan enkä sorru sielläkään ylilyönteihin. Huomenna menen salille ja vesijumppaan ja palaan takaisin ruotuun. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu?

Murinaa painosta ja onnistumisen tunteita lenkkipolulla

Plääh! Jokin on nyt (TAAS) vialla. Viikko on mennyt aika hyvin makrojen kanssa ja keskiviikkona kävin veisjuoksemassa tunnin verran. Töiden osalta viikko on ollut pitkä ja vaikka olen parina päivänä ylittänyt kalorimääräni parilla sadalla, niin silti olen mielestäni onnistunut oikein hyvin! Ja mitä sanoi vaaka tänäaamuna? Kilo lisäystä maanantaihin verrattuna! :o Perhana... Toki tunnen, että flunssa tekee tuloaan ja viimeksi painoni nousi flunssan kourissa parisen kiloa, mutta tää on niin turhauttavaa!! Kärsivällisyys ei ole muutenkaan mun vahvimpia puoliani ja juuri siksi olen tykännyt tähän asti ketoilusta: tulokset ovat nopeita ja takuuvarmoja. Paitsi että nyt ne eivät olekaan ja se alkaa todellakin korpeamaan!

Illalla olin jo sen verran sisuuntunut tuosta vaakalukemasta, että illalla tarvoin reilun 4 kilometrin lenkin hyytävässä pohjoistuulessa. En ole ottanut yhtäkään juoksuaskelta varmaan 15 vuoteen ja jostain syystä nyt tuli sellainen olo, että osaakohan sitä enää edes juosta? Kuin sattumalta lenkkimatkallani oli pätkä, josta oli katuvalot syystä tai toisesta pois päältä. Päätin käyttää tilaisuuden hyödykseni ja otin muutaman hölkkäaskeleen. Ei se mukavalta tuntunut ja kyllä tämän supermassan kyllä tuntee polvissaan kun isku tulee erilailla kuin kävellessä. Tein matkan aikana kolme "spurttia" ja jokaisen aikana kolmisenkymmentä juoksuaskelta. Tiedän, että moni siellä nyt pyörittelee silmiään tälle, mutta mulle tämä todellakin on saavutus! Ehkä jonain päivänä mä pystyn juoksemaan, vaikka kilometrin!

Huomenna lähden teini-ikäisen kummityttöni lähikaupunkiin viettämään tyttöjen päivää. Tarkoitus olisi käydä shoppailemassa, syömässä sushia ja mennä katsomaan leffaan Prinsessa Kaguyan taru. Aion syödä hyvillä mieli sushini ja pitää "huijauspäivän" vaikka paino onkin nyt muutenkin noususuunnassa. Lisäksi sunnuntaina on tiedossa yhdet synttärijuhlat, joten katsotaan miten niistä selviän. :)

Maanantaipaino 20.10.2014

Maanantai valkeni hyytävän kylmänä ja tuulisena, mutta onneksi vaaka oli tänään suosiollinen. :)

Viime viikon laivareissun nestekilot on kadonneet ja vaaka näytti 125,6 kg. Enää 600 grammaa matkaa ja sitten on -25 kiloa täynnä!!

Reissaamista Viking Gracella

No niin! Reissusta on selvitty kotiin ja vahingot on tarkistettu! Paino oli tänään 128,4 kg eli takkiin tuli oletettua vähemmän. Toki tiedän, että se on nestettä ja se häviää aikanaan. Omasta mielestäni onnistuin pitämään ihan kivasti kiinni VHH:stä enkä repsunut niin pahasti kuin olisi voinut kuvitella. Matkan päällä söimme Tampereen Ikeassa ja siellä pistin poskeeni kanasiivet currymajoneesin ja lisäkesalaatin kanssa. Matkaeväänä popsin suolattuja manteleita, Atkinsin patukan ja omenan. Seisovassa pöydässä passasin kaikki kiusaukset, kermaperunat ja muut. Keskityin salaatteihin, lämpimiin kasviksiin, mereneläviin ja lihoihin. Jälkkäripöydässä skippasin jäätelöt ja leivokset ja latasin ensin lautasellisen juustoja kera punaviinin. Sitten oli ihan pakko hakea vähän kohmeisia karpaloita ja kuumaa kinuskikastiketta. :P Myös macaron -leivoksia oli vaikea vastustaa ja pari sellaista söinkin, mutta verrattuna entisen elämäni mässäilyyn, tämä oli jo dramaattinen muutos! :)

Toisena päivänä laivalla söin aamupalapöydässä lähinnä leikkeleitä, salaattia, pekonia ja munia. Pöytäkaverien silmän välttäessä nakkasin kahvikuppiini lusikallisen voitakin... :D Lounas hoidettiin seisovanpöydän tyyliin kahvilassa ja söin lähinnä salaattia, lihapullia ja kanaa. Jälkkäriksi kyllä söin pehmiksen ja ah, että se olikin hyvää kinuskikastikkeen kera! :) Iltapala olikin sitten katettu anopin luona ja siellä oli jokaiselle valmiina voileivät lautasella. Ei auttanut muu kuin syödä, koska en todellakaan jaksa keskustella anopin kanssa painostani, laihduttamisestani tai ruokavaliostani. Joten niinpä pistelin kinkku-juustoleivän kiltisti nassuuni. Tuliaispussista löytyi maitosuklaata ja lakuja, mutta ne olivat miehelle ja omat tuliaiseni olivat vain Godiva 72% mantelisuklaata. Hyvä minä! :)

Kaikenkaikkiaan reissu oli siis onnistunut ja koko porukka oli tyytyväisiä! Nyt sitten vain paluu arkeen ja takaisin ketoruokien pariin. :)

Maanantaipaino 13.10.2014

Tänäaamuna vaaka oli ihan armollinen ja painoksi tuli 126,4 kg. Kokonaispudotus siis 23,6 kg ja painoindeksi on tällä hetkellä 43,7.

Nyt pakkaamme kimpsumme ja suuntaamme ystäväperheen kanssa kohti Viking Gracea. Risteily mennään lasten ehdoilla ja tarkoitus on rentoutua merimaisemissa. Mulle reissun kohokohta on ehdottomasti se, että pääsen herkuttelemaan laivan buffetiin! Täältä tullaan katkaravut, possunniska, salaattipöydät ja muut herkut! Ketoosi menee todennäköisesti katki, mutta en ole enää muutamaan viikkoon käyttänyt ketostixejäkään, vaan luottanut omaan olooni. Mutta katsotaan sitten keskiviikkona, kuinka pahasti paino on päässyt reissussa nousemaan ja kuinka hyvin onnistuin herkkuja välttelemään.... ;)

Hyvää syyslomaa!

Painon sahaaminen ja muutoksia kalorimääriin

Punnitus keskellä viikkoa (vaikka olen todennutkin, että niin ei kannattaisi tehdä): 126,4 kg. Ei huono, mutta ei ihan niin hyvä kuin olisin toivonut...

Jotenkin tuntuu, että tämä syksy on mennyt jatkuvassa tasapainottelussa ja taistelussa. Painokäyrä on jatkuvaa sahalaitaa ja vaikka paino onkin laskusuunnassa, niin jotenkin tämä nyt mättää. Olen yrittänyt etsiä netistä ja kirjoista tietoa ja enimmäkseen joka paikassa käsketään varmistamaan, että ruokavaliossa ei ole piilohiilareita ja että rasvaa saa tarpeeksi. Nämä asiat pitäisi olla kunnossa kyllä. Kalorivajeen saaminen kohdalleen on toinen juttu joka mietityttää: Olen nyt syönyt n. 2100 kaloria päivässä ja aloin nyt miettimään, että onko se sittenkin liikaa? Jossain luki, että kalorimäärä ei saa mennä perusaineenvaihdunnan alle, mutta toisaalta joka paikassa sanotaan, että suuremmalla kalorivajeella saa nopeampia tuloksia (daah!). Laskeskelin nettilaskureilla aineenvaihduntaa ja päädynkin nyt sitten tiputtamaan kalorimäärääni 1800 kaloriin päivässä, jolloin kalorivajeeni on n. 25%. Tarkoitus on edelleen mennä niin, että 5% päivän kaloreista tulee hiilareista (käytännössä 23 g hh), 25% proteiinista (113 g) ja loput rasvasta (140 g). Mennään nyt taas tällä ja tehdään sitten muutoksia...

Sitäkin mietin, että ehkä siinä vaiheessa kun painoni on tippunut alle 100 kilon, voisin alkaa palata "normaaliin" ruokavalioon. Ketoosi tuntuu sopivan mulle ihan hyvin, mutta tarkoitus ei ole jatkaa sitä koko loppuelämää. Tavoitepainoni on tällä hetkellä 70 kg (joka sekin ehkä on loppuviimein liikaa), mutta laskekelin ketolaskurilla että tällöin kokonaiskulutukseni olisi kokolailla 1700 kaloria. Jos haluaisin rajoittaa hiilareiden määrän siinä vaiheessa 100 grammaan, niin loppuruokavalio olisi 80 g proteiinia ja 110 g rasvaa. Kaiken logiikan mukaan jos syön noilla määrillä tästä eteenpäin, niin pikkuhiljaa painoni tippuu kunnes asettuu aloilleen terveellisemmälle tasolle. Se kuullostaa helpolta ja tällä hetkellä 100g hiilaria tuntuu ihan järjettömän paljolta! Ongelma on vain se, että tuo vie aikaa ja minähän en tosiaan ole mikään pitkäpinnaisuuden mallikappale... No, katsotaan näitä sitten tarkemmin, kun sen aika on. Nyt vain toivon, että tämä suurempi kalorivaje puree ja junnaava paino lähtee laskuun paremmin.

Maanantaipaino 6.10.2014

Maanantaipainoa pukkaa. Tänään vaaka näytti 126,9 eli mukavasti on tultu viikossa alaspäin ja kokonaispudotus on nyt 23,1 kg. :) Tästä on hyvä jatkaa! Tuleva viikko pitää vetää aika lailla nappiin, koska ensi viikolla on lasten syysloma ja lähdemme maanantaina ruotsinlaivalle. Aion parhaani mukaan pysyä erossa sokerista ja hiilarimätöstä, mutta koska olen reissussa lasten ja ystäväperheen kanssa, en välttämättä pääse aina vaikuttamaan ruokapaikan valintaan. Mutta ainakin laivan buffetia odotan jo innolla! <3