No niin. Eilinen meni ihan hyvin ja söin maltilla sushia, mutta jätin syömättä kaikki riisit ja nuudelit thai buffetissa. Kiertelimme kummitytön kanssa kaupoilla ja kävimme leffassa. Ilta sitten menikin ihan pipariksi. Mies oli tehnyt Putouksen kanssa syötäväksi uuninachoja, jota meidän perheessä kutsutaan nachopitsaksi (eli uunissa paistettuja nachoja, jauhelihaa, maissia, ananasta ja juustoraastetta). Nälkäisenä sitten päädyin syömään sitä, salsaa, ranskankermaa, salaattia, kurkkusalaattia ja kyytipojaksi vielä muutama pala suklaata... Onneksi suklaa oli 70% minttusuklaata, mutta ei se nyt oikein pelasta tilannetta nachojen suhteen! :D
Tänäaamuna heräsin täysin tukkoisena ja hirveään päänsärkyyn. Menin kuitenkin rohkeasti vaakaan ja totesin, että nestettä ainakin on kertynyt kivasti: 127,5 kg näytti vaaka. Käytännössä olen siis tasan samoissa lukemissa kuin kuukausi sitten. Prkl! Ei voi sanoa, että aamu olisi tästä uutisesta kovin kirkastunut, joten siihen mennessä kun pääsin keittiöön, etsin silmilläni jo jotain aamupalaa, joka lievittäisi ärsytystä. Pekoni ja munat ei houkutelleet ja päässäni joku kuiskaili, että ei sillä ruokavaliolla ole niin väliä kun eilinen meni jo perseelleen ja muutenkin paino vain nousee. Seisoin jo leipäpussi kädessäni ja katselin jääkaappia sillä silmällä, että mitä kaikkea ahdan kiduksiini kun kerran peli on jo menetetty...
Onneksi jotain kuitenkin tässä vaiheessa tapahtui mun aivoissani ja ymmärsin, että tämä on nyt juuri sitä "vanhan minän" käytöstä, josta olen yrittänyt päästä eroon! Kaiken läskiksi (sananmukaisesti) lyöminen ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa, on mulle hyvin tyypillistä ja niissä kohdissa aina häviää järki kokonaan. Vanha minä olisi ahtanut itsensä täyteen suklaata, leipää, eilisiä nachoja ja ties mitä muuta aamupalaksi ja jatkanut sitten koko päivän ja koko huomisen ja ehkä koko ensi viikon ja kuukaudenkin mättämistä ihan sillä ajatuksella, että "Mitä väliä tällä on, kun ei mikään kuitenkaan kerran onnistu". Tällä kertaa mä tosin tajusin, että nyt ollaan veitsenterällä. Voin joko vesittää kaiken mitä olen tähän mennessä tehnyt tai voin ottaa tämän haasteena ja tehdä jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Ja niinpä otin jääkaapista pekonia ja munia ja tein niistä sen perinteisen aamupalani. Illalla olen menossa synttärijuhliin ja tiedän, että siellä on tarjolla herkku poikineen. Päätin jo nyt, että pidän tiukan linjan enkä sorru sielläkään ylilyönteihin. Huomenna menen salille ja vesijumppaan ja palaan takaisin ruotuun. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti